Interview: Robin "Boon" Nilssen

    Tapasimme yhden meidän suosikki kuvaajista ja juteltiin valokuvaamisesta ja skeitti valokuvaamisesta erityisesti.

    Moikka Boon! Voisimmeko ensin aloittaa kysymällä miksi sinun kutsumanimi on Boon?

    Terve! Se tulee vanhasta ”Frysis” ajasta, n ´95. Kaikilla oli kutsumanimet; Skalman, Skit-Kalle, Lojten jne., vähän kuin prätkäporukalla ehkä hehe. No, lopulta oli minun vuoro ja kuin minulla on aina ollut leveäperä, niin minua kutsuttiin nimellä Baboon, joka myöhemmin muuttui nimeksi Boon. Kuvaamisen aloitettua otin takaisin Boon, koska sehän on hieman räväkämpi. No, voihan peeveli, ajattele minullahan on artistinimi nyt, hehe.

    Sanoisin että todella hyvä artistinimi. Voisitko kertoa meille hieman itsestäsi ja mitä puuhailet?

    Robin Nilssen. Asun ja työskentelen valokuvaajana Tukholmassa, mutta matkustan aika paljon. Yritän jakaa aikaani työn ja omien projektien välillä. Taustani on Tukholman skeittipaikat, vietin koko teini-ikäni ”Frysenissä” ja eri skeittikohteissa ympäri kaupunkia. Siellä varmaan muodostuin siihen kuka olen tänään. Tulin jääkiekkomaailmasta ja olin hirmun kyllästynyt harjoituksiin ja sääntöihin, eli kuin löysin takaisin, skeittasin nuorena, ihastuin tähän vapaaseen elämäntyyliin elää yhteiskunnan ulkorajalla. Täältä löysin muita samankaltaisia henkilöitä. Muutaman vuoden jälkeen kun polveni hajosi, aloitin valokuvaamisen. Rakensin pimiön mutsin pesutupaan, lainasin tätini vanhaa Konica kameraa ja sillä matkalla tämä on.


    Milloin ensimmäinen kuvasi julkaistiin?

    Oho, ehkä se luultavasti oli vanha kuva paikallisessa sanomalehdessä. Mutta Giftorm ja Nicke Svensson on todennäköisesti henkilö kuka on auttanut minua eniten ammatti valokuvaukseen. Hän on aina ollut avoinmielin ajatuksiini, mitkä ehkä aina eivät ole olleet ihan viisaita, mutta meillä on ollut monta hauskaa ja leikkisää hetkeä ideoitten pompottelussa. Giftorm oli minulle kehityksen foorumi parina vuotena ja aloin ymmärtämään enemmän kuin se että kuva näytössä on hyvä tai huono, opin ymmärtämään painatuksensoveltumisen ja lehtiformaatin kokoonpanoa. Täällä löysin valokuvaamisen tarkoituksen ja tähän olen ikuisesti kiitollinen!

    Eli voidaan sanoa että olet itseoppinut, mutta sinulla on ollut henkilöitä lähelläsi joille olet pystynyt kääntymään teknillisen avun tarvittaessa? Onko sinulla minkäänlaista koulutusta?

    No joo, pyrin kaksivuotiseen taidekouluun 25 vuoden ikäisenä ja tämän jälkeen opiskelin Gamleby valokuvakoulussa mainos ja magazine suuntausta 2 vuotta. Olen aina pystynyt yli-innostumaan aiheisiin ja tähän aikaan se oli kuvaus, niin elin enemmän tai vähemmän yrittämällä löytää kuvia ja tekniikoita, jne., ja yritin myös ymmärtää miten se tehtiin, ja miksi se näytti miltä se näytti jne. Voidaan todella sanoa, että kuvaus oli intohimoni tähän aikaan. Jens Andersson on aina ollut tukena, hän todella on toiminut mentorina koko minun valokuvaaja ajan, ja on edelleen. Muutettiin jopa koko hänen värilaboratorio minun kellariin/majoitukseen kun hän siirtyi Digitalille. Saatuani kaikki ohjeet, seisoin pimeässä kuusikuukautta latelemalla ulos tuloksia valmennuksesta, todellakin rakastin tätä. Tämmöiset asiat antavat hirmuisesti intoa! Kun on joku henkilö kuka haluaa että kehityt, on itse asiassa kehittävää. Laboratorio on edelleen jäljellä ja luulisin että joku päivä käynnistän tämän ja otan ihan analogisen vuoden.


    Eli myytti 10 000 tunnin harjoitus tullakseen hyväksi täsmää melko hyvin sinuunkin. Aloitit kuvaamalla skeittejä ja skeittaajia, mutta nyt olet myös kuvannut ihan muita asioita. Olen esimerkiksi nähnyt että olet kuvannut Rebecca ja Fiona suuria kampanjoja adidas jalkapallokenkiin jne. Voisitko selvittää mitkä ovat suurimmat erot skeittauksen kuvaamisesta ja siihen mitä nyt teet?

    Hehe, kyllä eroja löytyy ja myös yhtäläisyyksiä. Työskentely suurempien asiakkaiden kanssa on monesti ryhmätyötä ja useasti ennakkokuvaa kehitetään yhdessä, mutta joskus kaavoitus on valmiina. Joskus kuvaamisen mukana on 10–15 henkilöä eli ei saa stressaantua, kaikkihan katsovat sinua ja odottavat mahtavuuksia ja sinua todellakin arvostellaan. Ja jos joku menee pieleen, niin kuin taatusti menee, täytyy pysyä rauhallisena ja ratkaista ongelmat. Skeittauksen kuvaaminen on vapaata; valitsen kulman, koostumuksen, mustavalkoisen tai värikuvan jne. Tietenkin myös skeittauksen kuvaamisessa on ”sääntöjä” mitä alussa noudattelin, mihin on hyvä tukeutua välillä. Se on varmaan viimevuosina kun minä en enää ole välittänyt niistä säännöistä ja olen kuvannut miten itse haluan. Samassa kuin pari vuotta sitten olin päättänyt että työskentelen mainoksien kanssa ja kuvaan skeittiä ainoastaan mukavuuden ja inspiroimisen saannille niin silloin minusta tuli vapaampi valokuvaaja ja pystyn kuvaamaan skeittausta oman mielen mukaan. Tämän ansiosta, ainakin omien silmien mukaan, aloin löytämään tai ainakin ryhdyin lähentymään itseäni valokuvaajana.

    Milloin tunsit että pystyt hankkimaan elätyksen valokuvaajana?

    En ole koskaan ajatellut niin. Yhtäkkiä ihmiset halusivat palkata minua hieman siellä sun täällä, aloin saamaan enemmän "asiakkaita" ja eikä vain tuttavia, ketkä halusivat kuvata asuntoja. 3-4 vuotta sitten kun ei enää tarvinnut asua kellarin tiloissa ja varata isompaa osaa kämpästä studioon, joten se oli luultavasti joskus silloin. Mutta on muistettava että freelance valokuvaajana aina on stressiä rahoituksesta, koska joka työhän voi olla viimeinen minkä saat. Kutsun sitä freelance kuolemaksi, jos et löydä tapaa käsittelemään sitä niin lopulta häviät. Olen ahkeroinut paljon yrittääkseni hallita tätä ja tietenkin hieman stressitunteita tulee kun rahat ovat loppumassa ja uusia töitä ei ole näkyvissä, esim. kesäisin. Työhän on vähän kausimaista, tottuuhan siihen.

    Ymmärrän sen. Luulisitko että joskus haluat 07-16 työn? Mistä palkka tulee kuukausittain, tai onko se mahdotonta koska sinulla on niin kova intohimo valokuvaukseen?

    Ennen kuin aloitin opiskelun ajoin kuorma-autoa, ei tosiaan ollut 07-16 vain 02-10 työ. Tämä duuni oli vähän semmoinen, kuljetin autovaraosia Toyotalle ja en nähnyt aurinkoa kahtena talvena. Se aika on myös muokannut minua hieman, tarvitsen vain muistella sitä, säilyttääkseni motivaation, etten uudelleen joudu sinne. Tietenkin aina joinakin päivinä haluat vain lopettaa 17.00 ja olla välittämättä mitä on tekeillä. Täytyy sanoa että olen onnellinen ja olen saanut tehdä hauskoja asioita joita toiset ihmiset tuskin saa mahdollisuuksia tekemään.


    Välillä on helppo muuttua sokeaksi ja unohtaa kuinka hyvä elämä meillä on, niin kuin eräs viisasmies joskus sanoi. Voisitko kertoa meille parhaasta skeitti/kuvaus reissusta?

    Paras valokuvauksellinen on ensimmäinen Malaga reissu. Ruotsalaisliiga 20–30 ruotsalaista skeittaria, mm Bjerten ja loput Sweet porukasta. Kaikki olivat innostuneita ja olimme melkein ulkona ympäri vuorokaudet. Yhdessä viikossa sain varmaan 40–50 hyvää skeittikuvaa kotiin, eli kuvallisesti taatusti paras.
    Onhan sitä tehty kummallisiakin reissuja mitkä ovat olleet hauskoja. Esimerkiksi kun minun ja Ali (Boulala) piti matkustaa Ängelholmiin hengailemaan Ante (Ossiansson) kanssa viikonlopuksi. Olin juuri alkanut linkkaamaan ilman keppiä (vaikka keppiä piti käyttää) ensimmäisen polvi leikkauksen jälkeen. Reissulla oltiin päissään, tehtiin varkauksia, hypättiin pyörillä ja klassinen ”loikkaa pimujen ikkunasta ulos kuin isä tulee kotiin ammulla”, oltiin pari päivää Helsingborgissa ja oltiin reissunpäällä yli viikon. Kaikki päättyi meidän kummalliseen juhlaan Anten olohuoneessa mikä sisälsi Scarecrow -lippuja jotka oli kiinnitetty keittiöpuukoilla. Seuraavana aamuna matkustettiin Tukholmaan legendaariseen Globen tapahtumaan nimeltä "Super Session", mutta tämähän on eri tarinaa. Kuulethan että valikoimaa löytyy, sinun täytyy lukea kirjani kuin se ilmestyy, hehe!

    Haha, odotan jännittyneenä kirjaa, se tulee olemaan ensimmäinen kirja minkä luen koulun jälkeen. Jos saisit valikoida yhden skeittarin ja matkustaa mihin tahansa maailmalla kuukaudeksi kuvaamiseen, kenet ottaisit ja mihin matkustaisit?

    Oho, tämäpä oli vaikeaa! Sanoisin kuitenkin Wes (Kremer) ja uskoisin ett kaikki ketkä ovat kuvanneet hänen kanssa, ovat samaa mieltä. Hän on yksi kreatiivisin skeittari tänä päivänä ja hän osaa ajatella boksinulkopuolelle ja on yksi mukavimmista ja hauskimmista ihmisistä ketä olen koskaan tavannut. Et voi muuta kuin rakastaa Wes, matkustaisimme Islantiin puuhaamaan jotain erikoista ja hauskaa.

    Tässä tulee toinen vaikea kysymys; voitko valikoida suosikki kuvan?

    Minulla on yksi kuva Jimmy Janssonista minkä näppäsin Millencolin Openissa vuosia sitten. Päivää ennen hän oli kaatunut Tukholman metron liukuportailla ja koko naama oli haavoittunut. Tavallaan se on aika kamala kuva loukkaantuneesta henkilöstä, mutta minusta tuntuu että se kertoo paljon skeittauksen kulttuurista. Hieman näkyviä haavoja naamassa (vaikka vahinko tapahtuikin muualla kuin skeittauksessa), lopulta et huomaakaan haavoja niin kuin tavalliset ihmiset tekevät. Monesti kun olet yleisellä paikalla ja joku loukkaantuu, ihmiset utelevat että miten on käynyt. Totta kai he kysyvät, ne harvat henkilöt ketkä he tietävät kaatuneen rappusissa luulevat saanensa joka ainoan luun poikki, mutta skeittarit vain nousevat ylös, harjaa vähän pölyä pois ja jatkavat skeittailua. Tietenkin he ovat oppineet kaatumistekniikan, mutta minusta se kuvaa enemmän suhtautumistapaa. Jimmy kuitenkin piipahti seuraavana päivänä Örebron kisoihin juhlimaan ja pitämään hauskaa niin kuin ei koskaan olisikaan kaatunut liukuportailla.



    Kuvaatko mieluiten digitaalisesti tai analogisesti?

    Nykyään kuvaan ainoastaan digitaalisesti, muutin siihen kokonaan ehkä pari vuotta sitten. Tykkään analogisesta melkein meditaatiollisesta tunteesta, mutta aika ei riitä valmistukseen ja skannaukseen jne. Aion kuitenkin vielä kuvata analogisesti heti kun olen saanut värilaboratorion kuntoon.

    Mitä muuta skeittauksen lisäksi miellyttää kuvata?

    Ihmisiä! Kaikissa muodoissa! Potrettia, kadulla jne. Mielestäni kuvat saavat elävyyttä ihmisistä. Tämä sanottuna, tykkään myös mennä ulos kamera olalla näpsimään kuvia siitä mitä näen, kuvaan vähintään kerranviikossa, monesti useammin. Silloin kuvaan useimmiten elottomia asioita eli taloja, kaavoja, muotoja ja varjoja. Parasta silti on kun pystyy yhdistämään myös ihmisiä kuvaan.

    Lopuksi vielä, missä tulevissa mukavissa projekteissa saamme nähdä sinun kuvia?

    Ahkeroin tällä hetkellä potrettisarjaa ihmisistä kellä on naamatatuointeja mikä on aikamoinen projekti. Yritän aina pitää projekteja ilman aikataulua, koska sielulle on hyvä pystyä asettumaan johonkin tuttuun. Seuraavaksi on tulossa minun ja Alin Dubai matka Abu Dhabiin missä hän on tuomari jossakin skeittikisassa ja minä olen mukana kuvaamassa tätä. Emme vielä tiedä missä kuvia esitetään, mutta joka tapauksessa on hauskaa matkustaa sinne.



    Kiitoksia ajastasi Boon! Jatka ottamalla hyviä kuvia mihin saamme levätä silmiämme.

    Kiitos itsekin! Ainahan se on mukava jutella.

    Robin Nilssen
    Robin was born in Stockholm in 1980 and it has been his home since. His background as a photographer comes from his time as a skateboarder. Suffering a knee injury when he was 17, Robin picked up a camera and started shooting skateboarding. Today Robin still works with skateboarding companies and magazines around Europe , but has also in the last couple of years started working with well-known brands in Sweden.
    Check out:
    www.boonphotography.com
    Instagram:
    boonphotography

    Tags: #boonphotography #photo #skate

    What's hot?

    Pastel Camo by adidas Originals

    Get Warmed Up!

    Log In

    Kirjaudu Facebookin
    Tai
    Salasana unohtunut?
    Eikö sinulla ole tiliä? Luo tili!